Mistä sana gootti tulee? Katedraaleista alakulttuuriin

Sana "gootti" vilahtelee kaikkialla: katedraalien kuvauksissa, kauhuromaaneissa, yhtyeiden nimissä ja pukeutumistyyleissä. Mutta mistä se oikeastaan on peräisin, ja miten yksi sana on päätynyt kuvaamaan niin erilaisia asioita?

"Gootti" juontaa juurensa gooteilta, germaaniselta kansalta, jota keskiajalla pidettiin barbaarisena. Italian renessanssihumanistit käyttivät nimitystä halveksivasti keskiaikaisesta arkkitehtuurista, jota he pitivät primitiivisenä. Muutama vuosisata myöhemmin sama sana kulki romanttisen kirjallisuuden kautta ja päätyi lopulta 1980-luvun postpunk-musiikkiin, josta se antoi nimensä koko alakulttuurille.

Tässä artikkelissa käydään läpi:

• sanan "gootti" historia muinaisista gooteista goottilaiseen arkkitehtuuriin
• selitys sille, miten romantikot ja kirjailijat omaksuivat käsitteen omiin tarkoituksiinsa
• vastaus siihen, miksi juuri tämä nimi jäi elämään vaihtoehtomusiikissa ja -muodissa

Aloitetaan aivan alusta.

Gootti on sana monilla kasvoilla

Sana "gootti" esiintyy keskusteluissa arkkitehtuurista, kirjallisuudesta, musiikista ja muodista, ja joka kerta se tarkoittaa jotain hieman eri asiaa. Se ei ole sattumaa eikä käsitteellistä sekasortoa. Se on seurausta siitä, että yksi sana on vaeltanut eri kulttuurien ja aikakausien läpi useita vuosisatoja. On hyödyllistä tietää, mistä se tulee, koska se auttaa ymmärtämään, miksi nykyinen goottimuoti on niin monimuotoista ja miksi sitä ei voi sulkea yhteen määritelmään tai yhteen vaatekokonaisuuteen.

Keskiajan gootit ja goottilainen arkkitehtuuri: mikä yhdistää niitä?

Gootit olivat germaanisia heimoja, jotka vaikuttivat merkittävästi Länsi-Rooman valtakunnan hajoamiseen. Kun italialaiset humanistit 1400- ja 1500-luvuilla etsivät sanaa kuvaamaan keskiaikaista arkkitehtuuria, he pitivät sitä barbaarisena ja karkeana, joten he kutsuivat sitä "goottilaiseksi", eli näihin "villiisiin" heimoihin viittaavaksi. Se oli halveksunnan ilmaus, ei ihailun.

Paradoksi on siinä, että goottilaiset katedraalit, kuten Notre-Dame Pariisissa tai Kölnin tuomiokirkko, ovat keskiajan teknisesti kehittyneimpiä rakennuksia. Korkeat tornit, teräväkaariset holvikatot ja lasimaalaukset eivät ole barbaarisuutta, vaan tarkan insinöörityön tulosta. Nimi jäi käyttöön, vaikka se ei lainkaan vastannut todellisuutta.

Tämä ristiriita nimen ja todellisuuden välillä on muuten jotain, mikä on seurannut sanaa "gootti" koko sen historian ajan. Eri aikakaudet ovat ottaneet sen omakseen ja antaneet sille uuden merkityksen, usein irrottaen sen täysin alkuperäisestä yhteydestään. Goottilainen arkkitehtuuri on tästä ensimmäinen ja ehkä selkein esimerkki: rakennuksia, jotka satoja käsityöläisiä ja insinöörejä rakensivat, on vuosisatojen ajan kutsuttu sellaisten heimojen nimellä, joilla ei ollut niihin mitään tekemistä.

Miten kirjailijat ja romantikot ottivat sanan omiin tarpeisiinsa?

1700-luvulla sana "goottilainen" alkoi elää omaa elämäänsä kirjallisuudessa. Goottilainen romaani lajityyppinä syntyi vuonna 1764 Horace Walpolen "Otranton linnan" myötä. Kirjailijat alkoivat käyttää tätä nimitystä tarkoituksellisesti herättääkseen mielikuvia raunioista, salaperäisyydestä ja synkästä menneisyydestä, ei viittauksena tiettyihin heimoihin tai arkkitehtuuriseen tyyliin.

Romantikot menivät vielä pidemmälle. Heille gootti oli levottomuuden ja tuntemattoman kiehtovuuden estetiikka. Linnanrauniot, aaveet, kielletyt tunteet ja vanhan järjestyksen hajoaminen, kaikki tämä kuului "goottilaisuuden" piiriin. Juuri tässä kirjallisessa perinteessä ovat juuret sille herkkyydelle, jonka nykyään yhdistämme alakulttuuriin, vaikka matka Shelleystä ja Poesta mustiin farkkuihin ja post-punk-levyihin oli vielä pitkä.

On huomionarvoista, että jo 1700- ja 1800-luvuilla "goottilainen" ei tarkoittanut yhtä tiettyä tyyliä. Ann Radcliffe kirjoitti aivan eri tavalla kuin Matthew Lewis, ja molemmat erosivat Mary Shelleystä. Jokainen heistä käytti samaa sanaa, mutta rakensi sillä erilaisen tunnelman, erilaisia kuvia ja erilaisia jännitteitä. Sama tapahtuu nykyään muodissa: kaksi goottilaiseksi kuvattua asua voivat näyttää täysin erilaisilta, koska kumpikin ammentaa tämän pitkän historian eri haarasta. Toinen viittaa viktoriaaniseen ankaruuteen, toinen 70- ja 80-lukujen punk-rockin anarkiaan. Molemmat ovat yhtä perusteltuja, ja naisilla, jotka haluavat rakentaa goottilaisen naisten vaatekaapiston, on nykyään valittavanaan todella laaja kirjo inspiraatioita.

Milloin sana "gootti" alkoi kuvata musiikkia ja vaatteita?

Käänne tapahtui 1970- ja 1980-lukujen taitteessa Isossa-Britanniassa. Postpunk-musiikkiskenen myötä nousi esiin yhtyeitä kuten Bauhaus, Siouxsie and the Banshees ja The Cure, jotka soittivat tummempaa ja raakalaatoisempaa musiikkia kuin edeltäjänsä. Musiikkitoimittajat alkoivat etsiä nimitystä tälle suuntaukselle ja päätyivät sanaan „gothic rock", joka viittasi tunnelmaan, joka yhdistyi goottilaiseen kauhuromaaniin ja sen ilmapiiriin.

Kyse oli ruohonjuuritason liikkeestä, ei minkään toimituksen tai levy-yhtiön ylhäältä päin tekemästä päätöksestä. Sana yksinkertaisesti sopi siihen, mitä ihmiset kuulivat ja tunsivat. Musiikki oli synkkää, ja sanoitukset viittasivat usein kuolemaan, katoavaisuuteen ja romanttiseen epätoivoon. Goottilainen arkkitehtuuri ja kirjallisuus olivat jo aiemmin yhdistyneet juuri tällaiseen tunnelmaan, joten nimen siirtäminen musiikkiin oli varsin luonteva askel. Goottilaisen muodin historia näyttää, miten tämä matka äänestä tyyliin eteni vuosikymmenien kuluessa.

Musiikkiskeneen alkoi muodostua yhteisö, jolla oli oma ulkonäkönsä. Musta väri, nahka, pitsi, korkeavartiset saappaat ja vahva meikki muodostivat tunnistettavan kokonaisuuden, mutta alusta asti mukana oli paljon vaihtelua. Osa ammensi inspiraatiota viktoriaanisesta surumuodista, osa punkista, osa kabareesta tai film noirista. Nimitys "gootti" kattoi kaiken tämän, vaikka tyylit saattoivat erota toisistaan huomattavasti. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun joku sanoo, että jokin on tai ei ole tarpeeksi goottilaista, sillä monimuotoisuus on ollut osa tätä suuntausta aivan alusta saakka.

On myös hyvä muistaa, että tietyt vaatekappaleet, kuten verkkohelsiset hihat, korsettidetaljit tai nahkaiset asusteet, eivät ilmestyneet tyhjästä. Ihmiset kävivät keikoilla, katsoivat toisiaan ja omaksuivat sen, mikä toimi. Kirpputorit, omat muokkaukset ja vaihto tuttujen kesken olivat silloin tärkein tapa koota vaatekaappi, koska goottilaisia liikkeitä ei yksinkertaisesti ollut.

Goottilainen muoti ei syntynyt erillisenä projektina. Se kasvoi musiikista ja yhteisöstä, joka kokoontui keikoille ja klubeille. Vaatteet olivat osa identiteettiä, eivät yhden illan asu, ja niin on edelleen tänäkin päivänä. Jos haluat tutustua goottilaisen pukeutumistyylin perusteisiin, kannattaa katsoa tätä suuntausta laajemmin kuin yksittäisten vaatekappaleiden kautta.

Miksi juuri tämä nimi vakiintui alakulttuuriin eikä jokin muu?

Sana "gothic" oli jo useiden vuosisatojen ajan ollut osa kulttuuria, ennen kuin sitä alettiin käyttää alakulttuurin kuvaamiseen. Kyse ei ollut sattumasta. Toimittajat ja muusikot itse tarttuivat siihen, koska se kantoi mukanaan valmiin mielikuvien joukon: synkkää tunnelmaa, karkeutta ja tietynlaista vakavuutta, joka erotti tämän suuntauksen kevyestä popkulttuurista.

Muilla sanoilla ei yksinkertaisesti ollut samaa kantavuutta. "Tumma musiikki" kuulostaa liian yleiseltä. "Postpunk" kuvaa enemmän alkuperää kuin tunnelmaa. "Gothic" taas toi mieleen goottilaiset kirjallisuuden, linnat, goottilaiset arkkitehtuurin ja koko esteettisen perinteen, joka oli jo pitkään yhdistetty siihen, mikä on epäilyttävää ja levottomuutta herättävää. Yksi sana teki koko kuvauksen työn.

Tärkeää oli myös se, että sana toimi englannissa jo valmiiksi adjektiivina, jolla oli selkeä merkitys. Kun joku sanoi "gothic", kaikki ymmärsivät, mistä tunnelmasta oli kyse. Goottilaisalakulttuurin otti nimen omakseen ja muokkasi sen omiin tarpeisiinsa kysymättä keneltäkään lupaa, mikä sopii hyvin sen itsenäiseen luonteeseen. Jos olet kiinnostunut siitä, mistä tämä alakulttuuri kasvoi, kannattaa palata sen musiikillisiin ja sosiaalisiin juuriin.

On myös hyvä muistaa, että tuohon aikaan, eli 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, musiikkikenttä oli täynnä suuntauksia, jotka etsivät omaa identiteettiään. Punk alkoi hajota kymmeniin haaroihin, ja jokainen niistä tarvitsi jonkinlaisen viitepisteen. "Gothic" toimi kuin ankkuri, johon saattoi tarttua ilman, että tarvitsi kirjoittaa manifestia. Ensimmäiset yhtyeet, kuten Bauhaus ja Siouxsie and the Banshees, eivät julistaneet tekevänsä goottimusiikkia, mutta lehdistö tarttui nopeasti tähän etikettiä ja alkoi käyttää sitä. Nimi syntyi ennen tietoista päätöstä.

Ajan myötä nimi alkoi kattaa musiikin lisäksi myös pukeutumistyylin, kiinnostuksen kohteet ja tavan viettää aikaa. On luonnollista, että kun jollakin on jo etiketti, ihmiset alkavat kokoontua sen alle. Nimi "gothic" oli riittävän väljä mahtuakseen erilaisiin lähestymistapoihin, mutta riittävän tarkka erottaakseen tämän kentän muista. Se on harvinainen yhdistelmä, ja juuri siksi se on säilynyt muutamien vuosikymmenten ajan ilman suuria muutoksia, ja alakulttuurin nykytila osoittaa, että tämä etiketti ei ole vieläkään menettänyt vetoavuuttaan.

Gootti: barbaareista alakulttuuriin lyhyesti

Sana "gootti" on kulkenut pitkän matkan: kansan nimestä renessanssiarkkitehtien halveksivaksi kommentiksi, siitä synkkään kirjallisuuteen ja edelleen 1980-luvun musiikkiskeneelle ja tämän päivän vaihtoehtoiseen muotiin. Se on yksi harvoista termeistä, joka on saanut jokaisella aikakaudella uuden merkityksen menettämättä silti yhteyttä siihen, mikä on epäilmeistä ja monitulkintaista.

Jos tämä tunnelma on lähellä sitä, mitä itse kannat päivittäin, käy katsomassa Gotyka-kaupan nykyinen valikoima.