Goottilaisuuden muodin historia: Batcavesta nykypäivään

Batcave, londonilainen klubi 80-luvun alusta, on yksi niistä paikoista, jotka muuttivat tapaa ajatella pukeutumista. Ei siksi, että siellä olisi kukaan laatinut sääntöjä, vaan siksi, että ihmiset alkoivat yhdistellä musiikkia, kankaita ja leikkauksia joksikin täysin uudeksi. Se, mitä siellä syntyi, näkyy edelleen tyyleissä ympäri maailman.

Goottilaisuuden muodin historia alkaa punk rockista ja post-punkista 70-luvulta, ja se on vuosikymmenten saatossa imenyt vaikutteita metallista, industrialista, viktoriaanisesta estetiikasta ja monista muista lähteistä. Jokainen sukupolvi on lisännyt palapeliinsä jotain omaa, minkä vuoksi goottilaisuuden vaatekaappi on nykyään niin monipuolinen leikkausten, materiaalien ja alatyylien suhteen.

Tästä artikkelista löydät:

• mistä goottilaisuus on ammentanut inspiraationsa ja mitä se tarkoittaa tyylien rakentamisen kannalta
• miten musiikki on vaikuttanut konkreettisiin leikkauksiin ja kankaisiin eri vuosikymmeninä
• mitkä vaatekappaleet ovat säilyneet nykypäivään ja miten niitä voi käyttää
• mitä tästä historiasta voit hyödyntää käytännössä arjessa

Aloitetaan siis.

Mistä goottityyli sai vaikutteensa ja miksi se on tärkeää pukeutumisen kannalta?

Goottimuo­ti ei syntynyt tyhjästä. Sen juuret ulottuvat useaan eri suuntaan, minkä ansiosta sinulla on tänä päivänä todella laaja valikoima mahdollisuuksia rakentaa omia asukokonaisuuksia.

Yksi merkittävistä lähteistä oli viktoriaaninen suruasu 1800-luvulta: pitkät hameet, raskaat kankaat kuten villa ja kreeppi, korkealle napitettavat puserot ja runsaasti koristeltu korut mustasta lasista tai jetiitistä. Sieltä on peräisin mieltymys pitsiä, korseteja ja pitkiä hihoja kohtaan, ja ne toistuvat edelleen monissa goottiasuissa. Kannattaa tietää, että viktoriaaniset kankaat olivat yleensä mattapintaisia ja raskaita, joten jos haet juuri sitä tunnelmaa, kiiltävä polyesteri rikkoo heti kokonaisuuden mittasuhteet. Paremmin toimii sifonki, raskas puuvilla tai viskoosisekoite.

Yhtä tärkeä vaikuttaja oli 1700- ja 1800-lukujen vaihteen goottinen kirjallisuus ja teatteri. Dramaattiset leikkaukset, mustan ja valkoisen kontrastit, leveät takit ja viitta­maiset ulkovaatteet, kaikki nämä viittaavat sen ajan estetiikkaan. Kyse ei ole asujen kirjaimellisesta jäljittelystä, vaan tietyistä leikkauselementeistä, jotka ovat säilyneet ja näyttävät edelleen hyvältä.

1970-luvun punk lisäsi yhdistelmään aivan erilaisia elementtejä: repaleiset reunat, nahan, niitit ja tarkoituksellisen hyvän maun rikkomisen. Juuri punkista goottityyli omaksui taipumuksen yhdistää asioita, jotka näennäisesti eivät sovi yhteen, esimerkiksi pitsipusero ja kulunut housut tai raskaat kengät ja herkkä mekko. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hyvin pehmeän kankaan ja kovan metallisen yksityiskohdan yhdistäminen, vaikkapa samettihame ja niittivyö, on historiallisesti perusteltua eikä satunnainen kokeilu. Samalla on hyvä muistaa, että risti goottipukeutumisessa toimii samankaltaisella logiikalla, yhdistäen ristin symboliikan ja historian koristeena alakulttuurin kapinalliseen henkeen.

Näiden taustojen tunteminen todella auttaa vaatteiden valinnassa. Kun tiedät, että tietyllä elementillä, kuten puhvihihalla tai epäsymmetrisellä leikkauksella, on historiallinen tai alakulttuurinen perusta, on helpompi päättää, sopiiko se muuhun vaatekaappiisi ja miten yhdistää se modernimpiin vaatteisiin. Tästä on erityisesti hyötyä verkko-ostoksilla, kun katsot tuotekuvaa ja mietit, näyttääkö leveähihainen pusero yhtenäiseltä niiden kuluneiden farkkujen rinnalla, jotka sinulla jo on. Leikkauksen taustan tunteminen antaa konkreettisen vastauksen nopeammin kuin tunti Pinterest-kuvien selaamista. Jos olet vasta tutustumassa tähän tyyliin, laajempi katsaus goottipukeutumisen periaatteisiin ja elementteihin auttaa sinua liikkumaan tässä maailmassa sujuvammin.

Miten musiikki on muokannut pukeutumista sukupolvesta toiseen?

Musiikki ja vaatteet ovat goottialakulttuureissa kulkeneet aina käsi kädessä. Ei ole sattumaa, että tietyt soundit vetivät mukanaan tiettyjä leikkauksia, kankaita ja värejä. Tämän ymmärtäminen auttaa yhdistelemään eri vaatekappaleita vapaasti ilman tunnetta, että jokin ei sovi yhteen.

Garagekonserteista darkwave-skeneille

70- ja 80-lukujen taitteessa goottityyli kasvoi suoraan post-punkista. Keikkoja soitettiin pienissä klubeissa, budjettittomilla lavoilla, joten vaatteiden piti olla käytännöllisiä ja edullisia yhdisteltäviä. Siitä juontuu mustien farkkujen, nahkatakkien ja repaleitten t-paitojen suosio, joihin usein painettiin tai kirjoitettiin itse jotain.

Tämä yksinkertaisuus ei ollut sattumaa. Oversizena istuva takki luonnonnahasta tai tekonahasta antoi liikkumatilaa keikalla, ja suoralahkeiset mustat farkut toimivat yhtä hyvin lavalla kuin klubilta poistuttaessa yöllä kello kaksi. Jos etsit lähtökohtaa tuon aikakauden inspiroimalle tyylille, tämä yhdistelmä toimii edelleen eikä vaadi suuria investointeja.

Kun darkwave-skene alkoi kehittyä, tyyli muuttui teatterillisemmaksi. Mukaan tulivat löysät, leijuvat sifonkitopit, pitkät hameet ja romantiikkaan viittaavat asusteet: pitsiset käsineet, leveät hatut, raskas hopea- tai metallikorut. Mittasuhteet muuttuivat selvästi, tiukasta ja karusta kohti runsaampaa, kerroksellista pukeutumista.

Tällä mittasuhteiden muutoksella on käytännön merkitystä, kun kokoat asua. Pitkä, löysä sifonki- tai satiinihame sopii hyvin yhteen tiukan yläosan kanssa, esimerkiksi kauluksellisen poolon tai korsetin kanssa. Jos haluat jotain vähemmän muodollista, leveähihainen löysä pusero ja kapeat housut antavat samanlaisen kerroksellisen vaikutelman ilman ylimääräistä kangasta.

Darkwave toi mukanaan myös kiinnostuksen pehmeärakenteisia kankaita kohtaan, kuten sametti ja viskoosi. Nämä materiaalit laskeutuvat eri tavalla kuin denim tai nahka, joten kokonaisuus näytti rauhallisemmalta ja pehmeämmältä. Stretch-sametti, jota löytyy monista kangaskaupoista tai valmiina vaatekappaleina, on yllättävän mukava päällä ja suhteellisen helppohoitoinen, kun pesee matalassa lämpötilassa ja välttää kuivausrumpua. Molempia lähestymistapoja voi nykyään yhdistää vapaasti samassa asussa.

Metallin ja industrialin vaikutus goottipukeutumiseen

Metalli ja industrial toivat goottipukeutumiseen aivan erilaisia elementtejä. Ennen kaikkea mukaan tulivat raskaat metallikoristeiset kengät, leveät niittivyöt, ketjulliset housut ja bändipaidat. Materiaalit muuttuivat karkeammiksi: paksu puuvilla, tekonahka, nylon.

Kenkien osalta ero metallin ja post-punkin välillä on melko selvä. Post-punk suosi yksinkertaisia maihareitä tai matalakorkoiset nilkkurit. Metalli ja industrial toi mukanaan massiivisempia rakenteita, joissa on usein kaksinkertainen pohja, metalliset soljet tai koristeelliset ketjut nilkan ympärillä. Tällaiset kengät voivat painaa paljon, joten jos aiot käyttää niitä useita tunteja, kannattaa tarkistaa, onko pohjalliset vaihdettavissa ja tukeeko kenkä jalkaterän kaarta riittävästi.

Industrial meni vielä pidemmälle. Mukaan tulivat työ- tai sotilasvaatteisiin viittaavat leikkaukset: leveät housut monilla taskuilla, tarranauhalliset takit, lyhyet sormettomia käsineet. Sama najczęściej wybieram yhdistän nämä elementit johonkin pehmeämpään, koska tällainen kontrasti toimii todella kiinnostavasti. Jotta ymmärtäisi paremmin, mistä kaikki nämä vaikutteet tulevat, kannattaa tutustua goottialakultturin juuriin ja seurata, miten eri musiikkisuuntaukset muotoutuivat yhtenäisiksi tyyleiksi.

Leveät cargo-housut nylonista tai paksusta puuvillasta ovat yksi niistä elementeistä, jotka on helppo sovittaa erilaisiin asuihin. Yhdistettynä yksinkertaiseen mustaan t-paitaan ja massiiviseen vyöhön ne näyttävät karulta ja napakalta. Löysän sifonkipuseron ja herkän korut kanssa ne antavat aivan erilaisen vaikutelman, lähempänä sitä mitä voisi kutsua pehmeäksi industrialiksi. Kumpi tahansa versio on yhtä oikea, kyse on siitä, mikä sopii sinulle kyseiseen päivään ja tilanteeseen.

Metallin ja industrialin vaikutus näkyy nykyään erityisesti metalli- ja nahka-asusteissa: leveässä niittirannekkeessa, renkaallisissa kaulakoruissa tai raskaissa korvakoruissa. Nämä elementit on helppo sovittaa erilaisiin asuihin riippumatta siitä, haluatko jotain karumpaa vai pehmeämpää. Yksi massiivinen niittirannekorut voi muuttaa koko asun tunnelman, vaikka muu asu olisi suhteellisen yksinkertainen. Se on hyvä lähtökohta, jos olet vasta kokeilemassa näitä vaikutteita etkä halua heti investoida kokonaan uuteen vaatekaappiin. Monet näistä vaatekappaleista muotoutuivat juuri paikoissa kuten legendaarinen Batcave-klubi, jossa musiikki ja tyyli kietoutuivat toisiinsa päivittäin.

Ikonisia vaatetuksen elementtejä eri vuosikymmeniltä ja mitä niistä on jäänyt tähän päivään

Leikkaukset ja kankaat, jotka ovat kestäneet aikaa

Tietyt asiat goottisessa pukeutumisessa eivät yksinkertaisesti mene pois muodista. Nilkkapituiset kellohame, istuvat korsetit, löysät puhvihihaiset puserot, pitkät suoralinjaset takit, kaikki nämä muodot ilmestyivät jo 80-luvulla ja ovat edelleen läsnä tyyleissä, joita kannetaan päivittäin, konserteissa ja juhlissa.

Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten samojen muotojen mittasuhteet ovat muuttuneet. 80-luvun puhvihihainen pusero oli usein hyvin leveäharteinen ja lyhytvartaloinen. Nykyään sama leikkaus ilmestyy pidemmällä selkäosalla, kapeammalla kalvosimella tai epäsymmetrisellä helmalla. Nilkkapituinen kellohame taas saatetaan nykyään ommella tyllillä kerroksittain tai yhdestä raskaasta kankaasta, mikä antaa aivan erilaisen visuaalisen vaikutelman ja erilaiset mahdollisuudet yhdistää se yläosaan. Jos ostat sellaisen hameen verkosta, tarkista onko vyötäröltä mitattu pituus ilmoitettu, sillä mallien väliset erot voivat olla jopa 15-20 cm ja se vaikuttaa aidosti siihen, miltä hame näyttää eri pituuksilla.

Kankaiden osalta muutama niistä pitää pintansa erityisen hyvin. Sametti ja pitsi ovat materiaaleja, jotka ovat esiintyneet goottisissa tyyleissä alusta asti eikä niiden katoamisesta ole merkkejä. Sametti laskeutuu hyvin vartalolla, on miellyttävä tunnultaan ja sopii niin lyhyisiin mekkoihin kuin pitkiin hameisiin tai korsetteihin. Pitsi taas toimii erinomaisesti kankaanpalana, hihan viimeistelyinä tai kerroksena läpikuultavan puseron alla.

Itse valitsen useimmiten juuri nämä kaksi materiaalia ostoksilla, koska ne ovat monipuolisia ja helppo yhdistää muihin vaatteisiin. Satiini ja sifonki esiintyivät hieman harvemmin, mutta niilläkin on historiansa tässä estetiikassa, erityisesti romanttisemmissa tyyleissä. Sifonki on hyvin herkkä materiaali ja vaatii huolellisempaa pesua kuin sametti tai puuvilla.

Sametin kanssa verkko-ostoksilla tulee yksi yleinen virhe: tuotekuvat eivät usein välitä kankaan todellista paksuutta ja kiiltoa. Stretch-sametti käyttäytyy aivan eri tavalla kuin kudottu sametti, se joustaa, myötäilee vartaloa ja vaatii eri koon kuin se, jonka yleensä valitset. Jos olet epävarma, kannattaa kysyä myyjältä koostumuksesta ja neliöpainosta, erityisesti kalliimpien kappaleiden kohdalla.

Mitä on muuttunut suhtautumisessa asusteisiin ja koruihin?

80- ja 90-luvuilla asusteet olivat usein massiivisia ja hyvin näyttäviä. Leveät niitatut kaulapannat, paksut ketjut, suuret ristit pitkissä ketjuissa, korvakorut puoleen poskeen asti. Se oli selkeä signaali alakulttuuriin kuulumisesta, usein tarkoituksellisen provosoiva. Ei ole sattumaa, että musta hallitsi jokaista asun osaa, ja syyt, miksi gootit pukeutuvat mustaan, ulottuvat syvemmälle kuin pelkkä ulkonäkö.

Nykyään suhtautuminen koruihin ja asusteisiin on paljon monipuolisempaa. Massiivisten hopeisten sormuksien rinnalla, joissa on goottisten katedraalien tai pääkalloja esittäviä aiheita, näkyy herkkiä kaulakoruja mustalla kivellä, minimalistisia puolikuun muotoisia korvakoruja tai hienovaraisia onyksi-rannekoruja. Mustasta hopeasta valmistetut tai mustalla emaljilla päällystetyt korut ovat levinneet laajempaan käyttöön ja niitä löytää nykyään kauas varsinaisen goottisen piirin ulkopuolelta.

Myös se, miten koruja yhdistellään yhdessä asussa, on muuttunut. Aiemmin vallitsi ajatus: mitä enemmän, sen parempi, ja kaikkien korujen piti pysyä yhdessä selkeässä linjassa. Nykyään näkee useammin mittakaavan sekoittamista, yksi iso sormus etusormessa, muutama ohut sormusrengas muissa sormissa, lyhyt kaulakoru ja pitkä ketju kannettuna samaan aikaan. Se antaa enemmän vapautta ja mahdollistaa asun rakentamisen vähitellen, lisäämällä uusia elementtejä ilman tunnetta, että jokin ei sovi.

Myös suhtautuminen laukkuihin ja kenkiin on muuttunut. Aiemmin tärkeimpiä olivat korkeat nauhalliset kengät ja platform-kengät, ja laukut jäivät enemmän taka-alalle koko asussa. Nykyään goottiset kengät ja laukut ovat viimeisteltyjä joka yksityiskohdassa, nahkaisista solkibootseista suuriin suorakulmaisiin laukkuihin metallisilla heloinnoilla. Tämä johtuu siitä, että asusteiden markkinat tässä segmentissä ovat yksinkertaisesti kehittyneet paljon viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Samanlainen kehitys koskee vaatteita, ja goottiset t-paidat miehille tarjoavat nykyään huomattavasti laajemman valikoiman kuoseja ja leikkauksia kuin vielä joitakin vuosia sitten.

Kenkien osalta kannattaa kiinnittää huomiota platform-pohjan käytännölliseen puoleen. 3-4 cm paksu pohja on yleensä kompromissi visuaalisen vaikutelman ja pitkään kävellessä koetun mukavuuden välillä. Paksumman pohjan mallit, yli 6-7 cm, näyttävät upealta kuvissa ja konsertissa, mutta kaupungissa koko päivän kantaminen voi alkaa tuntua. Jos haluat kengät, jotka toimivat sekä arjessa että illalla, kannattaa etsiä malleja, joissa on muotoiltu sisäpohja ja joustava ulkopohja, eikä vain näyttävä ulkonäkö.

Alueelliset erot: miltä goottityyli näytti Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Puolassa?

Goottiskene kehittyi eri maissa samanaikaisesti, mutta jokainen paikka antoi sille hieman oman muotonsa. Nämä erot näkyvät vielä tänäkin päivässä siinä, millaisia leikkauksia ja materiaaleja eri taustoista tulevat ihmiset suosivat.

Isossa-Britanniassa goottityyli kasvoi post-punkin pohjalta ja säilytti sen karheuden pitkään. Nahkatakit, kapeat housut, rispaantuneet kankaat ja vahvasti teatraaliset hiustyylit ovat tuon scenen tunnusmerkkejä. Brittiläinen tyyli oli usein minimalistinen koristelussa, mutta hyvin ilmeikäs siluetissa ja proporcioissa. Vähemmän pitsiä, enemmän rakennetta. Tyypillisiä olivat myös paksupohjaset raskaat kengät, joita käytettiin sekä kapeisiin housuihin että lyhyisiin hameisiin, mikä loi konkreettisen proporcioiden kontrastin eikä pelkästään visuaalisen efektin. Jos haet inspiraatiota tähän suuntaan, kannattaa katsoa hartioista tiukasti istuvia ja lahkeesta kapeita leikkauksia ja välttää löysiä, kerrostuvia asukokonaisuuksia, jotka rikkovat tuon karheuden.

Saksa meni aivan eri suuntaan. Siellä, erityisesti Leipzigin Wave-Gotik-Treffen -festivaalin ympärille muodostunut skene, kehitti monipuolisemman ja seremoniallisemman tavan pukeutua. Pitkät, monikerroksiset mekot, pitsiliivit, korsettiset vyöt ja runsas goottinen korut ja asusteet ovat elementtejä, jotka yhdistetään juuri saksalaiseen lähestymistapaan. Siellä olivat myös vahvasti esillä historialliset alagenret, kuten viktoriaaninen ja keskiaikainen tyyli. Käytännössä tämä tarkoitti kankaita kuten sametti, raskas pitsi tai tafti, ei synteettisiä materiaaleja, jotka monikerroksisissa asuissa menettävät nopeasti ulkonäkönsä ja muuttuvat epämukaviksi pidemmässä käytössä.

Puolan skene muotoutui erityisissä olosuhteissa. 1990-luvulla valmiiden vaatteiden saatavuus oli rajallista, joten monet ompelivat itse tai muokkasivat toreilta ostettuja vaatteita. Tämä pakotti tiettyyn luovuuteen materiaalien ja leikkausten valinnassa. Olen huomannut, että tämä perintö näkyy vielä tänäkin päivässä, sillä puolalaisessa yhteisössä arvostetaan edelleen kykyä tehdä tai muokata vaatteita itse. Tavallisen mustan paidan muokkaaminen lisäämällä pitsiliivit hihoihin tai hameen ompeleminen useista tyllikerroksista ovat esimerkkejä, jotka esiintyvät yhä paikallisissa yhteisöissä. Tällä lähestymistavalla on myös käytännöllinen puoli, sillä se mahdollistaa leikkauksen sovittamisen juuri omaan vartaloon, mitä valmiit vaatteet eivät usein tarjoa.

Tämä kannattaa pitää mielessä, kun etsit inspiraatiota. Brittiläisistä arkistokuvista löytyvä tyyli näyttää erilaiselta kuin saksalaisilta festivaaleilta tuttu, ja molemmat eroavat siitä, mitä kehittyi paikallisesti. Mikään näistä lähestymistavoista ei ole oikeampi kuin toinen, ja jokainen tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia oman tyylin rakentamiseen. Näiden vaikutteiden yhdistäminen, esimerkiksi brittiläisen tyylin karkea leikkaus yhdistettynä saksalaiselle scenelle ominaisempaan rikkaampaan kangasdetaljiin, on yksi tapa löytää jotain, joka sopii siihen, miltä haluat näyttää arjessa. Jos sinua kiinnostaa, mistä goottityyli sai nimensä ja miten tie kulki arkkitehtuurista alakulttuuriin, laajempi historiallinen konteksti kannattaa kaivaa esiin.

Mitä tästä historiasta voit hyödyntää päivittäisissä asuissasi?

Useamman vuosikymmenen goottilaisia asuja on todella paljon ammentavaa. Kyse ei ole siitä, että pitäisi toistaa jokin tietty vuosikymmen sellaisenaan, vaan siitä, että osaa tietoisesti poimia elementtejä, jotka yksinkertaisesti toimivat käytännössä.

Monet 80- ja 90-lukujen klassiset leikkaukset toimivat tänäkin päivänä yhtä hyvin kuin silloin. Pitkä, suoralinjainen takki sopii sekä töihin että iltamenoihin. Puoleen säären ulottuva kellohame istuu hyvin tasaisen paidan ja nilkkureiden kanssa, ilman että tarvitsee rakentaa mitään teatterillista kokonaisuutta. Yksi vahvempi elementti riittää, muu voi olla rauhallisempaa. Samalla tavalla toimii yksinkertainen pitkähihainen mekko yhdistettynä massiiviseen vyöhön tai nauhalukollisiin nilkkureihin, kokonaisuus näyttää goottilaiselta ilman sen kummempaa valmistautumista.

Kannattaa myös muistaa, että eri aikakausilta peräisin oleva korut yhdistyvät toisiinsa yllättävän hyvin. Raskas metallinen ketju teolliselta ajalta yhdistettynä herkempään pitsiblousiin luo jännitteen, joka tekee asusta kiinnostavamman kuin jos kaikki olisi samasta linjasta. Pelkkä tämä yhdistelmä riittää saamaan vaatteen näyttämään harkitulta. Samanlaisen vaikutelman saa yhdistämällä erikokoisia hopeisia sormuksia, osa massiivisia, osa ohuita, sen sijaan että etsisi täydellistä settiä samasta mallistosta.

Jos mukavuus arjessa on tärkeää, kannattaa kiinnittää huomiota elastaania tai viskoosia sisältäviin kankaisiin, jotka jäljittelevät raskaampaa ulkonäköä mutta ovat kevyempiä ja helpompia pestä. Monet goottilaiset leikkaukset tehtiin aiemmin hyvin jäykistä materiaaleista, nykyään samat muodot löytyvät huomattavasti käytännöllisempinä versioina. Yleinen virhe verkkokaupoissa ostettaessa on se, että tuotekuvauksessa ohitetaan kankaan koostumus. Kaksi hameita voi näyttää kuvassa täysin samanlaisilta, mutta polyesterinen rypistyy ja kuumentaa, kun taas elastaanisekoitteinen viskoosi toimii hyvin pidemmänkin käytön jälkeen.

Goottilaisen muodin historia osoittaa myös, että tyyli toimii parhaiten silloin, kun valitset sen itsellesi eikä jonkin mallin mukaan. Itse valitsen useimmiten kaksi tai kolme elementtiä eri estetikoista ja yhdistän ne niin, että ne sopivat juuri kyseiseen tilanteeseen. Yhtä oikeaa tapaa rakentaa goottilainen asu ei ole, mutta hyviä lähtökohtia on vaikka kuinka paljon.

Goottilaisuuden muodin historia käytännössä: mitä se tarkoittaa sinun tyyleillesi?

Muutama vuosikymmen goottilaisuuden muotia ei ole museoesine, vaan elävä varasto, jota voit hyödyntää omilla ehdoillasi. Kun ymmärrät, mistä jokin leikkaus, kangas tai asuste on peräisin, osaat valita elementtejä tietoisemmin ja yhdistellä niitä tavalla, joka toimii juuri sinulle, eikä vain toista tiettyä vuosikymmentä.

Jos haluat muuttaa tämän tiedon konkreettisiksi ostoksiksi, kannattaa katsoa, mitä goottilaisista kokoelmista löytyy tänä päivänä. Gotyka-kaupasta löydät vaatteita ja koruja, jotka viittaavat tämän historian eri vaiheisiin, 80-luvulta inspiroituneista klassisista leikkauksista darkwaven ja viktoriaanisen goottilaisuuden nykyaikaisiin tulkintoihin. Voit selata saatavilla olevia kategorioita ja katsoa, mitkä elementit sopivat parhaiten jo olemassa oleviin tyyleihisi.