Miltä näytti gootti Puolassa 90-luvulla?

Kirpputorit, kellarikerhojen nurkat ja kasetit, jotka kaveri oli nauhoittanut. Sellaiselta näyttivät goottikulttuurin alkuajat Puolassa 90-luvulla, eikä sitä oikein voi verrata siihen, mitä samaan aikaan tapahtui lännessä.

Gootti saapui Puolaan rajojen avautumisen myötä vuoden 1989 jälkeen, mutta sai nopeasti oman muotonsa, johon paikallinen arki jätti selvän jälkensä. Valmiita alakulttuurivaateliikkeitä ei ollut, joten tilalle tulivat muunnellut vaatteet, kirpputorilöydöt ja kekseliäisyys. Lopputulos oli yllättävän yhtenäinen, sillä se yhdisti läntiset vaikutteet siihen, mitä sattui olemaan saatavilla.

Tässä artikkelissa käymme läpi:

• miten ja mistä gootti tuli Puolaan ja miltä skene näytti tuolloin
• mitä puettiin päälle ja miten kokonaisuuksia rakennettiin ilman pääsyä länsimaisiin kauppoihin
• miten puolalainen versio goottityylistä erosi länsimaisesta ja mitä tuolta ajalta on jäänyt elämään tähän päivään

Aloitetaan.

Mistä gootti ylipäätään saapui Suomeen ja milloin kaikki alkoi?

Gootti alakulttuurina alkoi levitä Puolaan 1980-luvun jälkipuoliskolla, mutta todellinen kukoistus alkoi vasta vuoden 1989 jälkeen. Rajojen avautuminen toi mukanaan musiikkikasetteja, ulkomaisia lehtiä ja ensimmäisiä kontakteja ihmisiin idästä ja lännestä. Juuri musiikin kautta, erityisesti post-punkin ja darkwaven myötä, yhä useammat löysivät tämän tyylin ja alkoivat etsiä jotain enemmän kuin tavallista rock-soundia.

Paikallisilla radioasemilla ja vaihtoehtoista musiikkia soittavilla ohjelmilla oli suuri merkitys, samoin kädestä käteen kiertäneillä kopiokasetteilla. Joku toi Berliinistä tai Wienistä The Curen tai Sisters of Mercyn levyn, ja muu porukka imi sen itseensä. Musiikin ympärille alkoi rakentua tietty pukeutumistapa, joka Puolassa 1990-luvulla näytti hieman erilaiselta kuin lännessä, koska olosuhteet olivat aivan toisenlaiset. On hyvä muistaa, että goottilainen estetiikka on vuosikymmenten aikana kulkenut pitkän matkan noista pioneerivuosista.

Miltä goottilaiset tyylit näyttivät Puolassa 1990-luvulla ja mistä vaatteet hankittiin?

Puolalainen gootti 1990-luvulla on aihe, josta näkee selvästi, kuinka kekseliäisyys voi korvata täyden lompakon. Vaihtoehtoisia vaateliikkeitä ei käytännössä ollut, ja tavallisista kaupoista löytyvä tarjonta sopi harvoin goottilaisiin asuihin. Ihmiset selvisivät kuten parhaiten osasivat, ja tulokset olivat usein todella mielenkiintoisia.

Mustat vaatteet toreilta, muokkaukset ja tuontitavarat

Tori oli tuolloin ehdoton ostospaikka. Jarmark Europasta Varsovassa tai paikallisista markkinoilta saattoi löytää mustat synteettisestä kankaasta tehdyt housut, paksut metallinastaremvyöt tai käytetyt nahkatakkit. Laatu vaihteli, mutta hinta mahdollisti kokeilemisen.

Muokkaukset ovat oma lukunsa. Tavallinen musta paita sai uudet napit, lisää nauhoituksia tai käsin ommellut ketjut. Sillä, joka osasi ommella, oli selvä etu, koska hän pystyi muuttamaan melkein minkä tahansa vaatteen sellaiseksi, joka näytti suoraan länsimaisesta lehdestä. Tuontitavarat, kuten nahkarannekeet nastakoristeineen tai verkkorukkaset, kiersivät tuttujen kesken kuin aarteita.

Mitä puettiin päälle ja miten asut koottiin ilman pääsyä länsimaisiin kauppoihin?

Pohjan muodosti musta väri kaikissa sävyissä ja tekstuureissa, mattamustasta puuvillapaidasta kiiltävään synteettiseen kankaaseen. Siihen yhdistettiin leveät korkeavyötäröiset housut, joihin saattoi kiinnittää ketjun silmukasta, tai raskaskankainen pitkä hame, jonka sai tavallisesta kaupasta ja sovitti muuhun asuun.

Kokonaisuuksien rakentaminen perustui intuitioon ja muiden tarkkailuun. Raskaat kengät, useimmiten sotilaalliset tai työkengät, sopivat lähes kaikkeen ja olivat helposti hankittavissa. Kokonaisuuden viimeistelivät toreilta ostetut ristit tai pentagrammit koruina sekä itse maalatut laukut. Lopputulos oli eklektinen, ja juuri se antoi tuon ajan asuille oman tunnelmansa. Kysymys siitä, onko goottialakulttuuri kestänyt aikaa, on tänäkin päivänä yhtä ajankohtainen kuin ennen.

Missä Puolan goottiyhteisö kokoontui ja mitä se tarkoitti pukeutumisen kannalta?

1990-luvulla alakulttuurielämän keskuksia olivat suurten kaupunkien klubit ja kahvilat. Varsovassa, Krakovassa, Wrocławissa, Trójmiastossa ja Łódźissä jokaisessa oli oma kokoontumispaikkansa, usein kellarikerroksen vaihtoehtomusiikin klubi tai rock-baari, jossa törmäsi mustiin pukeutuneisiin ihmisiin. Juuri siellä paikalliset tyylivariantit muotoutuivat, kun katseltiin muita, bongattiin ideoita ja vaihdettiin yhteystietoja ompelijoihin tai kirpputoreihin.

Ulkonäkö liittyi vahvasti siihen, missä liikuttiin. Darkwave- tai post-punk-keikoille pukeuduttiin teatterillisemmin, pitkät takit, massiiviset kengät ja paljon hopeaa. Arkiseen kahvilatapaamiseen riitti musta paita miehille, sopivat housut ja yksi näyttävä lisävaruste. Mitään yhtä pakollista yhdistelmää ei ollut, koska jokainen piiri kehitti oman tyylinsä.

Festivaaleilla ja tapaamisilla oli oma roolinsa. Ne vetivät puoleensa ihmisiä pienemmistä kaupungeista, joissa yhteisö oli liian pieni toimiakseen. Monille se oli ensimmäinen kerta, kun tapasi jonkun, jolla oli pääsy parempiin vaatteisiin tai joka osasi ommella jotain itse. Sieltä tarttuivat inspiraatiot, jotka sitten kulkeutuivat takaisin Białystokiin, Rzeszówiin tai Opoleen.

Miten Puolan 1990-luvun goottityyli erosi siitä, mitä lännessä tapahtui?

Lännessä goottivaatetukseen erikoistuneita liikkeitä oli jo 1980-luvun lopulta lähtien. Puolassa sellaista ei yksinkertaisesti ollut. Se pakotti suurempaan luovuuteen, mutta tarkoitti myös sitä, että puolalainen versio tyylistä oli eklektisempää ja vähemmän yhtenäistä kuin Lontoon tai Berliinin kuvissa näkynyt.

Läntiset tyylit tuolta ajalta olivat usein tarkemmin rakennettuja tiettyjen alatyylien ympärille, kuten viktoriaaninen gootti tai deathrock. Puolassa nämä rajat hämärtyivät, koska materiaalien saatavuus oli aivan erilainen. Joku saattoi pitää deathrock-henkisiä kenkiä, itse ommeltua vintage-tyylistä hameeta ja armeijan ylijäämäliikkeestä löydettyä takkia, eikä kukaan pitänyt sitä tyylivirheenä.

Huomasin, että tämä improvisointi antoi Puolan yhteisölle jotain, mitä länsimaisista vastaavista hieman puuttui, nimittäin rentouden yhdistellä asioita eri esteettisistä maailmoista. Lopputulokset saattoivat yllättää, mutta harvoin tylsistyttivät.

Mikä tuolta ajalta on jäänyt henkiin ja näkyykö se nykyisissä asukokonaisuuksissa?

Iso osa tuon ajan tyylistä elää edelleen, vaikka muuttuneessa muodossa. Paksupohjaisia raskaita kenkiä, löysiä mustia paitoja, hopeaa kullan sijaan, eri pintaisia kangaskerroksia, kaikkea tätä on palannut kiertoon ja löydät ne vaivatta nykyisistä vaihtoehtoisista asukokonaisuuksista. Jos haluat ymmärtää paremmin goottilaisen muodin periaatteita ja elementtejä, kannattaa tutustua aiheeseen laajemmin.

Yksi asia on säilynyt erityisen hyvin: tapa muokata vaatteita ja koota asuja eri lähteistä. Ostat jotain kirpputorilta, ompelit erilaisen kauluksen, lisäät metallikoristeet, ja valmista tulee. Kyse ei ole budjetista, vaan siitä, että tällainen pukeutumistapa on toimiva ja tuottaa kiinnostavan lopputuloksen. Metallikoristeet, niitit ja soljet saa nykyään ompelutarvikeliikkeistä tai verkosta muutamalla eurolla, ja ne voivat muuttaa tavallisen takin tai vyön ilmeen täysin. Yleinen virhe on liioitella määrässä, kolme tai neljä elementtiä riittää tekemään vaatteesta harkitun näköisen eikä sekavan.

Näkyy myös se, että suomalainen 90-luvun skene opetti monille joustavuutta yhdistellä sitä, mitä oli saatavilla. Nykyään tuo taito on vahvuus, ei välttämättömyys. Joku yhdistää viktoriaanisen puseron sotilaallisiin housuihin, toinen kantaa goottilaisia asusteita aivan tavallisten vaatteiden kanssa, ja sekin toimii. Tällainen vapaus yhdistellä eri hintatasoja ja tyylejä on yksi käytännöllisimmistä opeista, joita tuo aika jätti jälkeensä, ja sen juuret ulottuvat syvälle goottilaisen muodin kehitykseen vuosikymmenten varrella. Jo yksi näyttävä asuste, esimerkiksi leveä nahkavyö isolla solella tai hopeinen kaulakoru geometrisellä riipuksella, voi antaa koko asulle selkeän suunnan ilman, että koko kaappi täytyy uusia.

Gootti Puolassa 90-luvulla - mitä kannattaa muistaa

Puolalainen goottisskene syntyi rajoitusten ja kekseliäisyyden pohjalta, ei valmiiden kauppakokonaisuuksien varaan. Se, mitä tuolloin rakennettiin muunnelluista vaatteista ja kirpputorilöydöistä, sisälsi paljon enemmän yksilöllisyyttä kuin moni valmis katalogilook. Monet tuon ajan ratkaisut, kuten kerroksellisuus, massiiviset kengät tai hopea kullan sijaan, toimivat edelleen hyvin.

Jos tämä tunnelma on lähellä sitä, mitä itse tykkäät pukea päällesi, käy katsomassa Gotyka-kauppaa, josta löydät vaatteita ja koruja samassa hengessä, ilman että tarvitsee kahlata kirpputoreja läpi.